Fujin pitkä telezoom on hieno objektiivi, jolla kuvailee mielellään. Polttovälin ja painon suhde on sellainen, että aktiivikuvaajan on helppo ottaa tämä mukaan lihasvoimalla. Kokoa objektiivilla on sen verran, että akkukahva, tai muu lisäkahva on melkeinpä pakollinen kaveri tämän kanssa. Kuvanlaatu on oikein hyvää tasoa, vaikka terävyys laskeekin pisintä polttoväliä kohti. Tätä voi paikata pienellä himmentämisellä. Tarkennus on erittäin nopea ja esim. X-T2:n kanssa yhdistelmä hätyyttelee perinteisiä peilivehkeitä tässä suhteessa. Hyvä kuvanvakaaja, sääsuojaus sekä telejatkeen käyttömahdollisuus täydentävät paketin kiitettävälle tasolle.

Kiinnostaako yhden objektiivin taktiikka? Tässä kakkulassa on kaikki peruspolttovälit laajakulmasta teleen, sääsuojaus sekä kuvanvakaaja. Ajatus on houkutteleva, mutta valovoima ei riitä joka paikkaan. Käytännössä se tarkoittaa, että normaalissa sisävalaisuksessa liikkuvien henkilöiden kuvaus ilman salamaa tuottaa vaikeuksia. Myös kuvanlaatu jää jälkeen muista Fujin objektiiveista. Mutta voisin suositella kuitenkin tätä, mikäli on valmis tinkimään hieman kuvanlaadusta, mutta haluaa saada mukaan yhdessä paketissa kattavan polttovälialueen. Plussa tulee kuvanvakaajasta, joka kompensoi valovoiman puutetta sekä sääsuojauksesta.

Fujin sääsuojattu normaaliobjektiivi oli käytössäni pariin otteeseen ja tykkäsin siitä kovasti, vaikka joissakin tilanteissa valovoimaa olisi kaivannut lisää. Sääsuojaus on kuitenkin hyvä lisä, samoin pieni koko on valttia.

70-200mm aukolla f/2,8. Tämä on se himoittu yleistele kinopuolella. Fujifilm vastasi haasteeseen 50-140mm polttovälillä ja sehän on kuvakulmalleen lähellä tuota kinoserkkuaan. Kun tähän vielä yhdistetään hyvä valovoima, ripeä automattitarkennus ja sääsuojaus, niin pakettihan on kasassa. Tämä on Fuji-miehille ja –naisille melkein pakko-ostos, mikäli telelle on tarvetta heikossa valossa tai huonossa säässä. Optisesti kaikki on viimeisen päälle kunnossa, kuten Fujilla on tapana.

Minkä polttovälin muotokuvaaja valitsee? Yleensä 85 mm, mikäli kuvaa täyskennoisella kameralla. Fujin vastine tälle on 56 mm, joka vastaa hyvin kuvakulmaltaan tätä klassista potrettipolttoväliä. Fujinon XF56mm F1.2 R on optisesti erittäin pätevä ja poikkeuksellisen valovoimainen objektiivi, jonka mielellään ottaa mukaan. Erittäin korkea valovoima auttaa liikkeen pysäyttämiseen ja kohteen erottamiseen taustasta. Tarkennus on riittävän nopea ja kuvanlaatu korkeaa tasoa. Reunojen hienoinen pehmeys suurimmalla aukolla ei ole paha puute. Sääsuojaus ja kuvanvakaaja olisivat toki mukavia lisiä, mutta menee tämä nyt näinkin. Suhteellisen pienen kokonsa ja keveytensä vuoksi tämä on mukava ottaa mukaan.

Nikon Df tyylittelee 1950-luvulla esiteltyä F-mallia digitaalisessa muodossa. Täyskennoinen järjestelmäkamera herättää tunteita, mutta pitää sisällään asiallista tekniikkaa. Perinteiden noudattamiseksi kameralla ei voi kuvata videota. Nikon Df on kamera sellaiselle, joka ei tyydy tavalliseen. Kameran käyttöliittymä ja ulkonäkö tekevät siitä erilaisen nykykameroihin verrattuna. Sisällä on kuitenkin sinällään asiallista tekniikkaa, joten kamerassa on kyllä rahkeita pitkälle.

Mikä se tällainen laatikon muotoinen kamera on, jossa 55mm objektiivi onkin lievä laajakulma ja jalustakierre löytyy pohjan lisäksi myös toiselta kyljeltä? Se on keskikoon digi, mallimerkinnältään Pentax 645Z. Tämä on oikea kamera kuvaajalle, joka tarvitsee tinkimätöntä kuvanlaatua ja suurta kuvakokoa. Kamera ei ole mikään sarjatulittajan vekotin, vaan rauhallisen ja harkitsevan kuvaajan työkalu. Kamerasta saa erittäin laadukkaan vaikutelman ja toiminta on täsmällistä. Sääsuojaus lisää käyttökohteita entisestään. Pahimpina puutteina on kuvien verkkainen tallentuminen muistikortille, tarkennuspisteiden sijoittuminen kuvan keskialalle sekä tiukkaan ahdettu takapaneeli.