Valovoimainen sääsuojattu perustele

Fujifilm on kehittänyt kiitettävällä tahdilla X-bajonettinsa objektiivivalikoimaa. Aktiivi- ja ammattikuvaajat arvostavat laadukasta ja kattavaa lasivalikoimaa ja se on tällä hetkellä jo melkoisen kattava. Telepuolella on aiemmin ollut ainoastaan harrastelijamalli XC50-230mm F4.5-6.7 OIS sekä laadukkaampi XF55-200mm F3.5-4.8 R LM OIS. Ei sillä, etteivätkö edelliset vaihtoehdotkin olisi käypäisiä vaihtoehtoja teleobjektiiveiksi, mutta niistä puuttuu sääsuojaus ja niiden valovoima ei vaan riitä joka paikkaan.

Kuvakulmaltaan tämä vastaa kinopuolelta tuttua 70-200mm objektiivia, mikä on loistava polttoväli moniin tilanteisiin.

Reilu vuosi sitten markkinoille tuli odotettu valovoimainen ja sääsuojattu XF50-140mm F2.8 R LM OIS WR telezoom kuvanvakaajalla. Sääsuojattu X-T1 sai kaverikseen arvoisensa teleobjektiivin. Testasin tämän telen toimintaa nimenomaan X-T1:n kanssa.

Kuvakulmaltaan tämä vastaa kinopuolelta tuttua 70-200mm objektiivia, mikä on loistava polttoväli moniin tilanteisiin. Joka sellaisella on kuvannut, niin tietää kyseisen objektiivin vahvuudet.

Tuntuma

Objektiivi on laadukkaan tuntuinen ja hyvin viimeistelty. Zoomaus- tarkennus ja aukkorenkaat toimivat täsmällisesti ja kaikki liike tapahtuu objektiivissa sisäisesti. Aukkorengas on sopivan jämäkkä, eikä pyöri helposti vahingossa väärään asentoon. Niin jäykkä se ei kuitenkaan ole, etteikö sitä voisi kuvausasennossa ollessaan pyöritellä yhdellä sormella. Jalustapanta ja vastavalosuoja sisältyvät myyntipakettiin.

Aukkorengas on sopivan jämäkkä, eikä pyöri helposti vahingossa väärään asentoon.

Jalustapanta on irrotettavissa ja se myös kääntyy tarvittaessa, jolloin jalusta- tai monopodikuvaaja voi ottaa pystykuvia helposti. Vastavalosuojassa on luukku, jonka irrottamalla voi pyöritellä polarisaatiosuodatinta käytettäessä sen sopivaan asentoon.

Harmittavasti tämänkään vastavalosuoja ei kaikissa tilanteissa mene helposti paikoilleen. Sama ilmiö on ollut useissa Fujin objektiiveissa. Kun sitten vastavalosuojan vääntää kiireessä väkisin paikoilleen, vastavalosuojan muovibajonetista leikkautuu muovia pois. Tämä toisaalta helpottaa vastavalosuojan kiinnittämistä vastaisuudessa ”väärille kierteille”.

Kun kamerassa ei ole virrat päällä, niin objektiivin sisällä tuntuu jokin osa liikkuvan. Luultavasti se on vakaajaan tai tarkennukseen liittyvä osa, kolina kuulunee asiaan. Sama ilmiö on tullut vastaan joissakin muun merkkisissä objektiiveissa.

Vakautta ja valovoimaa

Valovoiman ohella kuvanvakaaja on peruskauraa tämän tyyppisissä objektiiveissa. Vakaaja lisää käyttömahdollisuuksia, koska f/2,8 valovoima ei aina riitä. Näin on esimerkiksi hääkuvauksessa, kun pimeässä kirkossa pitäisi saada alttarilla olevasta parista ja papista lähikuvaa. Vakaaja rauhoittaa mukavasti myös etsinkuvan, joten tarkka rajaaminen ja sommittelu helpottuvat. Kuvanvakaajan saa päälle tai pois objektiivin sivussa olevalla kytkimellä.

Valovoimaa tarvitaan myös, kun halutaan häivyttää taustaa tai käytettäessä telejatketta. Objektiiviin sopiva 1,4x telejatke on tullut nyt hiljattain myyntiin ja siitä on blogiin tulossa erillinen artikkeli myöhemmin.

50mm polttovälillä ilman vakaajaa on mahdollista saada tarkkaa jälkeä vielä satunnaisesti 1/25 s suljinajalla, mutta käyttökelpoinen pisin suljinaika on 1/80 s. Vastaavasti kuvanvakaajan avulla terävää jälkeä on mahdollista saada satunnaisesti n. ½ sekunnin suljinajalla ja säännönmukaisemmin n. 1/20 s ajalla.

140mm polttovälillä kuvanvakaaja mahdollistaa terävän kuvan ottamisen seisovilta jaloilta vielä 1/8 sekunnin suljinajalla. Säännöllisemmin tarkkaa jälkeä alkaa tulla n. 1/30 s suljinajoilla. Ilman vakaajaa terävä ruutu saattaa napsahtaa vielä 1/50 s suljinajalla, mutta varmemmin tarkkaan lopputulokseen pääsee käyttämällä 1/100 s tai nopeampaa aikaa.

Suodinkierre on 72mm, eli vähän pienempi, kuin tämän kinovastaavissa versioissa. Objektiivi on myös hieman pienempi ja kevyempi kinokoon vehkeisiin tottuneille. Koko on toisaalta aika passeli X-T1:n kanssa. Pidemmässä sessiossa tokin runkoon kaipaa lisäkahvaa, eli ei tämä kuitenkaan mikään taskutele ole.

Kinokokoa pienempi kenno tarkoittaa sitä, että samalla himmennyksellä tausta ei pehmene samaan tapaan täyskennoisen kuvaajan näkökulmasta. Niinpä salamakuvaaja joutuu usein kaivamaan harmaasuodatinta takataskusta, jotta välttyy taustan ylivalottamiselta ja saadakseen kohteen taustasta irti. Mutta mitä pidempi tele, sen vähäisempää on harmaasuotimen tarve, joten tämä on mainio myös potrettikuvaukseen.

Rivakka tarkennus

Tarkennus on ainakin X-T1:n kanssa kohtuullisen nopea ja pysyy yllättävän hyvin liikkuvan kohteen mukana. Mikään ongelma ei ole kuvata kirkon käytävällä vastaan kävelevää paria, tai jopa kameran suuntaan tulevaa ralliautoa. Lähietäisyydellä nopeasti liikkuvat kohteet tosin ovat hankalia tällekin. Tarkennus on lineaarimoottorin avittama käytännössä äänetön.

Tarkennus on ainakin X-T1:n kanssa kohtuullisen nopea ja pysyy yllättävän hyvin liikkuvan kohteen mukana.

Paikoillaan olevat kohteet tarkentuvat riittävällä nopeudella. Toisaalta hämärässä saattaa olla hieman sahaamista, mutta niin tuppaa useilla systeemeillä olemaan.

Jos tarkennusnopeutta vertaa Olympuksen 40-150mm f/2.8 -telezoomiin E-M1 -rungossa, niin Olympus vie voiton. Ero ei ole mahdottoman suuri, mutta sen huomaa kyllä ilman mittalaitteita.

Vaikka tarkennus on nopea, niin se on peilittömässä aina eri luonteinen peilivehkeisiin verrattuna. Kun vastaava objektiivi pätevässä peilirungossa on tarkentanut kohteeseen melkein ajatustakin nopeammin, ei peilitön pääse samaan. Mutta kun tarkennus pääsee liikkeelle, on se hämmästyttävän varma ja tarkka. Vaihetarkennus antaa tarkennusmoottorille suunnan ja kontrastitarkennus varmistaa viimeisen silauksen. Tarkennuksen hienosäätöön ei ole tarvetta.

Jos pääasiassa kuvailee nopeasti liikkuvia kohteita, niin ehkä peilittömään siirtymistä kannattaa vielä toppuutella. Mutta kohteita ja kuvaustapoja on monia, joten asiaa kannattaa mahdollisuuksien mukaan kokeilla käytännössä. Itselleni tämä telen kuitenkin ostin, koska tätä polttoväliä ja valovoimaa tarvitsee käytännössä jokaisella hääkeikalla ja myös monessa muussa paikassa. Ralli tai muut vastaavat tilanteet eivät ole kuitenkaan itselleni se pääkohde, mutta tällä kalustolla siitäkin suoriutuu. Peilittömissä kameroissa tapahtuu nyt paljon kehitystä ja tällä tahdilla peilikoneistot saattavat jäädä vanhentuneina historiaan yllättävän nopeasti.

Kuvanlaatua

Piirto on erittäin hyvää täydeltä aukolta lähtien ja keskialueen piirrossa on hankala havaita muutoksia. Reunapiirto paranee himmennettäessä, vaikka ei se suurimmallakaan aukolla mitään suttua ole. f/4 on jo erittäin hyvä ja parhaimmillaan piirto lienee f/8 kieppeillä. Pienemmillä aukoilla n. f/13 alkaen diffraktio alkaa pehmentää kuvaa kauttaaltaan. Piirto on heikompaa polttovälien ääripäissä niin, että 140mm vaikuttaisi olevan hieman 50mm asentoa heikompi. Kuva on terävimmillään n. 70mm polttovälillä.

Muut optiset virheet eivät pistä silmään, mutta toisaalta Lightroom käyttää RAW-tiedostoon sisäänrakennettua korjausprofiilia. Eli vähäiset virheet eivät oikeastaan ikinä edes näy missään. Joka tapauksessa optinen laatu on huippuluokkaa.

Bokeh on tyylikästä ja verrattavissa XF56mm muotokuvaobjektiiviin. Aukolla f/2,8 tämä piirtää pistemäiset valonlähteet jopa kiinteäpolttovälistä tyylikkäämmin.

Loppupäätelmät

Tämä on Fuji-miehille ja –naisille melkein pakko-ostos, mikäli telelle on tarvetta heikossa valossa tai huonossa säässä. Optisesti kaikki on viimeisen päälle kunnossa, kuten Fujilla on tapana.

Hintaa tällä komeudella on n. 1500 euroa, eli ihan halvasta tuotteesta ei voi puhua. Mutta jos vertaa kino-koon vastaaviin 70-200mm f/2,8 objektiiveihin, niin hinta ei enää tunnu niin pahalta.

Ostajan kannattaa harkita tätä pakettina telejatkeen kanssa, jolloin jatkeelle jää hintaa muutama satanen. Mikäli jatketta tekee mieli myöhemmin, on se tuntuvasti kalliimpi erikseen ostettuna.

Galleria