Canon EOS-1D X kestotestissä
- by Ilkka Rytkönen
Äärimmäiseen käyttöön luotettavuutta ja nopeutta
Canon EOS-1D X ei ole enää uusi kamera ja korvaava malli EOS-1D X Mark II on korvannut sen. Minulla on kuitenkin kokemusta ensimmäisellä, 2011 esitellyllä ja 2012 myyntiin tulleella X:llä kuvaamisesta sen verran, että päätin kirjoittaa aiheesta.
Canon EOS-1D X on tehty kovaan ammattikäyttöön luotettavuutta ja nopeutta painottaen. Kameralla on kokoa ja painoa sen verran, ettei se sovellu aivan kaikkien kuvaajien käyttöön tai tarpeisiin. Jos pitää kuitenkin kuvata ääriolosuhteissa, tai nopeatempoinen urheilu ja luontokuvaus on pääasia, tämä saattaa olla sinun kamera.
Aiemmin Canonin 1-sarjan lippulaivamalleja oli kaksin kappalein. Toinen sarja piti sisällään täyskokoisen kennon suurehkolla pikselimäärällä, mutta oli hidas. Vastaavasti pienemmällä APS-H-kennolla oleva sisarmalli oli taas nopea, mutta pienemmällä pikselimäärällä. X tarkoittaa crossoveria, eli tässä mallissa yhdistyi sitten molemmat mallin samaan, ainakin jollain tasolla. APS-H-kennosta luovuttiin ja tilalle tuli täyskokoinen kinokenno. Nopeutta kuitenkin nostettiin toimintakuvaajan tarpeisiin nähden hyvälle tasolle. 18 megapikselin kenno ei tosin ollut julkaisuhetkellään pikselimäärältään niin suuri, kuin sen hetken Canonin parhaimmisto. Mutta suuren nopeuden vuoksi iso megapikselihirmu ei varmaankaan olisi ollut mahdollista toteuttaa.
Rungon käsiteltävyys on kuitenkin erinomainen ja paranee vaan objektiivien koon kasvaessa.
Uutuutena tähän runkoon tuli ethernet-liitäntä, kuten samaan aikaan esiteltyyn Nikon D4:ään. Nämä kamerat tuppaava tulemaan myyntiin olympialaisten alla, kuten nytkin. Lontoon olympialaisissa kaikenlaiset radioilla etäohjattavat kamerat olivat tietääkseni kiellettyjen listalla, joten ethernet-liitäntä tuli tähän tarpeeseen. Sitä kautta kuvaajien oli mahdollista käyttää edelleen etäohjattavia kameroita suorituspaikoilla. Ethernetin kautta voi myös siirtää kuvia koneelle, tai ftp-palvelimelle.
Ominaisuudet
- Täyskokoinen CMOS-kinokenno, 36 x 24 mm
- 18 megapikseliä
- ISO 100 – 51200
- Suljinajat 30 s - 1/8000 s
- 12 kuvaa sekunnissa jatkuvalla automaattitarkennuksella
- 61 tarkennuspistettä, joista 41 ristikkäistyyppisiä ja 5 kaksoisristikkäistä
- 1/250 s salamasynkronointi
- 100 % etsin, 0,76x suurennos
- Ethernet-liitäntä
- 2 kpl CompactFlash-muistikorttipaikkoja
- Sääsuojaus
- Sulkimen kesto 400 000 kuvaa
- Paino 1340 g
Tarkemmat tiedot löytyvät Canonin sivuilta.
Ensituntuma loistava
Kamera asettuu isohkoon käteen hienosti ja ote on pitävä. "Kiinteä akkukahva" takaa hyvä otteen niin vaaka- kuin pystykuvauksessakin. Painoahan rungolla on reilusti (1340 g), mikä saattaa kevyempään kalustoon tottuneelta tuntua pahalta. Rungon käsiteltävyys on kuitenkin erinomainen ja paranee vaan objektiivien koon kasvaessa. Tärkeimmät säätimet on kahdennettu pystykäyttöön, eli laukaisin, eturulla, joystick ja muutamat muut napit. Pystykahvan napit voi kytkeä pois päältä, jos niitä ei tarvitse. Joskus tulikin vahingonlaukauksia kameran roikkuessa virrat päällä olalla. Kuvausote ei ole aivan symmetrinen pysty- ja vaaka-asentojen välillä, mutta on riittävän lähellä toisiaan. Joystick on yksi tärkeimmistä säätimistä, mutta sen hyödyntämiseksi on mentävä säätämään valinnaisia asetuksia. Oletuksena joutuu painamaan tarkennustavanvalintanappia ennen tarkennuspisteen liikuttelua, mikä on turhauttavaa. Onneksi asetusten muuttamisen jälkeen tarkennuspiste liikkuu välittömästi joystickin liikkeiden mukana. Tämän pitäisi olla oletusasetus, mutta missään Canonissa ei ole. Ja jokaisessa joystickilla varustetussa Canonissa tämä asetus kyllä on.
Aikaisemman kahden eri korttityypin käyttö on nyt sivuun heitetty ja molemmat korttipaikat ovat CompactFlash-tyyppisia. Nuorempi kuvaajasukupolvi ei välttämättä ole CF-kortteja nähnytkään, mutta ostin itselleni ensimmäiset SDHC-kortit vasta joitakin vuosia sitten. Joskus CF-kortit olivat SD-tyyppisia vastineitaan selvästi nopeampia, mutta nyt erot ovat tasoittuneet. Eli ei sinällään ole väliä, kumpaa korttityyppiä kamera käyttää. Kaikki kamerat eivät vaan osaa hyödyntää kaikkien korttien nopeuksia.
Akku on suurikokoinen, kooltaan karkeasti Ixuksen kokoinen.
Nappulat ja säätimet ovat Canon-käyttäjille pääosin tutuilla paikoillaan. Mitäpä sitä toimivaa systeemiä tarvitsee paljon muutella. 1-sarjan Canoneissa ei ole pienemmistä malleista tuttua ohjelmanvalintakiekkoa, vaan valotusohjelma valitaan mode-painikkeen ja säätörullan avulla. Tarjolla on P, Tv, Av, M ja bulb-moodit, eli kaikki kissa- koira- ja täysautomaattimoodit loistavat poissaolollaan. Tämä on vaan hyvä asia, sillä eipä tämän rungon kohderyhmä sellaisia kaipaakaan. Jos nämäkin moodit tuntuvat ylimääräisiltä, niin asetuksista voi jättää käyttöön halutessaan pelkän täysmanuaalimoodin.
Erittäin nopeaa ja vaivatonta, joten valikkouudistus on onnistunut.
Akku on suurikokoinen, kooltaan karkeasti Ixuksen kokoinen, eli virtaa riittää pitkiin kuvaussessioihin hienosti. Jos akku on iso, niin sitä on myös akkulaturi. Canon 5D-rungon kokoiseen laturiin menee kerrallaan 2 akkua, mikä on kieltämättä etu hc-käyttäjille. Tällainen tilanne voi olla, jos kuvaa suurilla superteleillä ja pitää paljon kuvanvakaajaa päällä. Tällöin yksi akullinen ei välttämättä riitä koko päivän touhuiluun. Uudemmissa superteleissä oleva vakaajan kolmas asento auttaa niin, että yhdellä akullisella saa tuhatmäärin kuvia. Yläpuolen LCD-paneeli näyttää akun varaustilan neliportaisella asteikolla, mutta valikoista saa sitten prosentin tarkkuudella olevan tiedon. Valikosta näkee myös akun yleiskunnon ja laukaisumäärän edellisen latauksen jälkeen. Uudemman, LP-E4N-akun lisäksi kamera on yhteensopiva vanhemman, LP-E4-akun kanssa.
Canon toimitti vielä 1D Mark III:n mukana verkkovirtalaitteen, eli kameraa pystyi käyttämään suoraan verkkovirralla. 1D Mark IV:stä lähtien tämä on ollut maksullinen lisävaruste, mikä on harmi. Verkkovirtalaitteella voi käyttää kameraa ilman huolta virran loppumisesta. Vaikka akussa virtaa kyllä riittää useimpiin tarpeisiin, niin joskus verkkovirtakäyttö on paikallaan. Esim. Jos kuvaat vaikka studiossa kaiken aikaa ja paljon, niin tällöin akun latauksista ja varauksista ei tarvitse olla huolissaan.
Valikot kokivat muutoksen tämän ja samoihin aikoihin esitellyn 5D Mark III:n yhteydessä. Vaikka säätökohteita on nyt entistä enemmän, ovat valikot erittäin selkeät ja loogiset. Pienellä opettelulla eri asioihin pääsee käsiksi todella nopeasti. Valikot on jaettu eri värisiin välilehtiin. Jokainen väri osoittaa eri aihealuetta. Jokaisella aihealueella on sitten omat alasivut, jotka on merkattu pisteillä. Yksittäisellä sivulla ei ole tarvetta rullata näkymän ulkopuolelle, sillä jokaisen sivun kaikki valinnat ovat aina näkösällä. Isoja välilehtiä voi kelata Q-näppäintä painelemalla. Alasivuja puolestaan selaillaan eturullalla ja sivun sisällä olevia valintoja pyöritellään takarullalla. Jokaisen aihealueen alasivu ja valikonkohta jäävät muistiin. Jos olet ollut muistikortin formatoinnin kohdalla joskus, niin sinne pääset vaikka virtojen poiskytkemisen jälkeen parilla q-napin painalluksella. Erittäin nopeaa ja vaivatonta, joten valikkouudistus on onnistunut.
Säätöjä riittää, niin että heikompaa hengästyttää
Canon EOS-1D X on muokattavissa erittäin monipuolisesti. Nopeasti vilkaisemalla valikot ovat kuin 5D Mark III:ssa, mutta lähempi tarkastelu osoittaa säätökohteita olevan selvästi enemmän. Kuten jo aiemmin mainitsin, voit jättää käyttöön vaan ne valotusmoodit, jotka koet tarvitsevasi. Itse kuvasin vuosia 1D Mark III:lla niin, että käytössä oli moodit, Av, M ja bulb. Myös kolme kustomoitavaa muistipaikkaa on tarjolla.
Samaan tapaan voi rajoittaa käytettävissä olevia valonmittaustapoja erikseen automaatti- tai manuaalivalotuksissa, suljinnopeuksia, aukkoja, sarjatulinopeutta, kuvien määrää sarjatulella ja tarkennustapoja. Kun säätöjä on paljon, niin ne on joskus hyvä saada talteen. Se onnistuu valikoista tallentamalla asetukset muistikortille. Näin samat asetukset voi kopioida vaikkapa toiseen samanlaiseen kameraan.
Jos tuntuu, että kamera ali- tai ylivalottaa jatkuvasti, niin valinnaisista asetuksista voi kytkeä päälle jatkuvan valotuksenkorjailun välille -1...+1. Tämä korjaus ei näy etsimen ja LCD-näytön mittarissa, vaan toimii huomaamatta taustalla. Saman korjailun voi tehdä myös salaman TTL-mittaukselle.
Auto-ISO-toiminto on Canoneissa ollut hieman sivuseikka, vaikkei niin pitäisikään olla. 1D X:ssä kyllä huomioidaan jo käytetty polttoväli, mutta painotusta ei voi muuttaa nopeampaan tai hitaampaan kuvaukseen. Tätähän voi kiertää käyttämällä manuaalivalotusta, mutta tällöin valotuksenkorjailua ei voi käyttää suoraan, vaan ainoastaan Q-valikon kautta. Mutta voit asettaa valotuksenkorjailun tätä varten set-nappulalle. Asetuksen muuttamisen jälkeen pidät vaan set-näppäintä pohjassa ja rullaat eturullalla sopivan korjauksen. Normaalistihan Canonissa valotuksenkorjailu tapahtuu suoraan takarullaa pyörittämällä. Valotuksenkorjailulle on myös oma näppäimensä, mutta se ei pelaa M-moodissa. Edellisen lisäksi myös muiden painikkeiden toiminnon voi muuttaa toiseksi. Kaikkia painikkeita ei voi kustomoida ja napeille valittavat toiminnot ovat vaan tietyt. En ole kokenut nykyisiä kustomointimahdollisuuksia kuitenkaan puutteellisiksi.
Manuaalitilassa kameran ainoa valotusmittari on etsimessä tai takanäytössä. Eli kumpikaan LCD-näyttö ei näytä valotusmittaria, mikä hieman ihmetyttää. Ylänäytössä tämä mahdollisuus olisi kyllä teknisesti, sillä valotuksenkorjailu siinä kyllä näkyy. Itse pidän takanäytön infon aina pois päältä, sillä se loistaa ikävästi silmään kuvatessa etsimen kautta. Aukko- tai suljinaika-arvo ei pysy muistissa, jos vaihtelet manuaalimoodin ja automaattivalotuksien välillä, mikä joskus ärsyttää. Kaikki uudemmat Canonit sen sijaan muistavat kuvausmoodikohtaisesti edelliset käytetyt asetukset.
Jossain vaiheessa kamera sai firmispäivityksellä joitakin uusia temppuja. Yksi niistä on sellainen, että voit lukita valotuksen manuaalivalotuksella, vaikka aukko vaihtuisikin toiseksi. Riippuen asetuksesta kamera muuttaa joko herkkyyttä tai aikaa, jos aukko muuttuu toiseksi. Näin valotus pysyy samana, vaikka käyttäisit vaihtuvavalovoimaista objektiivia tai laittaisit telejatkeen paikoilleen.
Kamerassa on myös paljon muita säätöjä, joiden olemassaolosta en ole edes tietoinen. Ohjekirja kannattaa siis lukea läpi. Kaikkia ominaisuuksiahan ei varmaan kukaan tarvitse, mutta ominaisuuksien seasta voi löytyä juuri se asia, jota juuri sinä kenties tarvitset.
Käytännön hommissa kamera näyttää kyntensä
Pelkät ominaisuudet eivät vielä kameraa tee, vaan kokonaisuus on osiensa summa. Täydellistä kameraahan ei ole, eikä varmaan tulekaan. Osa kameroista on vaan erittäin hyviä tietyn tyyppisissä kuvaushommissa, kun taas joku toinen kamera käy johonkin muuhun juttuun paremmin.
Rauhallisempi meno
Välillä joutuu kuvaamaan käsineet kädessä, ainakin Suomen korkeuksilla. Silloin on mukavaa, jos kameraa voi käyttää käsineet kädessä. 1D X:n kanssa homma onnistuu suhteellisen mukavasti sormikkailla, mutta rukkasilla virhepainalluksia tulee helpommin. Yökuvaaja tarvitsee lisävaloa, jotta nappien merkinnät näkyvät. Tosiasiassa nappien paikat oppii kyllä muistamaan, niin että oikeat painikkeet löytyvät lihasmuistin avulla. Tämän vuoksi en pidä aivan kovin pahana puutteena sitä, ettei näppäimiä ole valaistu. Vaikka olisihan se joskus kyllä mukava asia ja satunnaiselle kuvaajalle kieltämättä hyödyllinen toiminto.
Valikosta kannattaa kytkeä valittaviksi vain ristikkäistyyppiset pisteet.
Yläpuolen ja takapaneelin LCD-näytöt on taustavalaistu, joten säätöjen teko on tätä kautta mahdollista pimeällä ilman ulkopuolista valoa. Pimeässä jotain valoa pitää kuitenkin saada, mikäli haluaa saada tarkennuksen pelaamaan. Automaatilla voi tarkennella vielä melko hämärässä, eli käsivarakuvauksen rajoille saakka. Jalustahommissa välillä on kuitenkin erittäin haastavaa saada tarkennus lukittua ja sopivan kontrastikasta paikkaa joutuu hakemalla hakemaan. Tällöin voi koettaa tarkentaa johonkin sopivalla etäisyydellä olevaan valonlähteeseen tai sitten voi kuvattavan kohteen valaista taskulampulla tarkennuksen ajaksi. Käsitarkennustahan voi toki myös käyttää, mutta silloinkin tarvitaan jotain valoa näyttämään objektiivin etäisyysasteikko. Liveview-tilassa voi myös tarkentaa käsin normaalista tai suurennetusta näkymästä, mutta tarjolla ei ole esimerkiksi korostusväriä tai sähköistä etäisyysasteikkoa.
Valikosta kannattaa kytkeä valittaviksi vain ristikkäistyyppiset pisteet. Jos käytät heikompaa pistettä, niin tarkennus jää tietyissä tilanteissa sahaamaan. Tämä voi olla kiusallista vaikkapa kirkossa, kun pari alkaa suudella vihkiseremonian jälkeen. Saattaa nimittäin se ratkaiseva hetki mennä ohi muuten.
Tarkennuspisteen valaisu pitää laittaa erikseen päälle, jotta voi päätellä aktiivisen tarkennuspisteen sijainnin. Valaisussa on kuitenkin puute, sillä aktiivinen piste välähtää punaisena vasta tarkennuksen lukituttua. Niinpä hämärässä kuvatessa aktiivisen pisteen sijainnin nähdäkseen tarkennuspistettä pitää liikuttaa johonkin suuntaan. Tällä tavalla sijainnin näkee, mutta onhan tämä hienoinen puute. Oma kuvaustapa on kuitenkin sellainen, että liikutan pistettä koko ajan johonkin suuntaan, joten pysyn pisteen sijainnista tietoisena suhteellisen hyvin.
Kamera on suhteellisen äänekäs, että sen puolesta tämä ei ole paras runko vaikkapa hautajais- tai hääkuvauksiin.
Optinen etsin on isokokoinen ja näyttää 100 % rajauksen. Kaikki tiedot ovat luettavissa silmälasien kanssa. 1D X:n etsimen pitäisi ollakin kinokokoisten peilikameroiden kärkeä. Etsimen kirkkaus on myöskin hyvää tasoa valovoimaisilla objektiiveilla, silmämääräisesti arvioituna saattaa olla aavistuksen parempi, kuin Nikon D4S:ssä. Objektiivin valovoiman huonotuessa etsinkuva muuttuu tummemmaksi, mikä sähköisen etsimen jälkeen tuntuu omituiselta. Etsimessä on kiinteä, päälle kytkettävä hajavalosuoja. Tätä ei olekaan muissa Canonin malleissa, vaikka esim. 5D-sarja sitä kyllä kaipaisikin.
Takanäytön kauttakin voi kuvailla ja tällöin tarkennus tapahtuu kontrastiperusteisesti. Se tapa on vaihetarkennusta paljon verkkaisempi, joten liikkuvien kohteiden kuvaukseen siitä ei ole. Mutta eipä tällaisella vehkeellä kukaan varmaan liikkuvaan maaliin yritäkään tähtäillä kädet ojossa. Takanäyttö simuloi oletuksena valotusta, näyttää histogrammin, mutta siihen ei saa ylivaroituksesta kertovaa varoitusväriä. Simuloinnin voi ottaa myös pois, jos kuvaa salamoiden avulla studiossa. Asetuksia muuttamalla syväterävyyden tarkistuspainikkeen saa toimimaan simuloinnin päälle kytkevänä nappina.
Kamera on suhteellisen äänekäs. Äänekkääksi nämä nopeat ammattimallit tulevat melkein väkisin, koska peilikoneisto on suuri ja sen täytyy tehdä liikeradat alusta loppuun 12 kertaa sekunnissa. Valittavissa on myös hiljainen moodi, S. Sekin on tosin jonkun verran äänekäs, että sen puolesta tämä ei ole paras runko vaikkapa hautajais- tai hääkuvauksiin. Joku jossain kommentoi Canonin meluavan Nikonia enemmän, mutta eipä eroa äänekkyydessä ole vaikkapa D4S:ään verrattuna.
Kamera on suhteellisen äänekäs, että sen puolesta tämä ei ole paras runko vaikkapa hautajais- tai hääkuvauksiin.
Toiminnantäytteinen kuvaus
Nyt päästään asiaan! Toimintakuvaus on nyt tämän tyyppisten kameroiden varsinainen temmellyskenttä. Jos katsoo mitä tahansa isompaa urheilukisaa telkkarista, niin lähetyksen seassa vilahtelevat kuvaajat käyttävät lähestulkoon aina näitä isoja Canoneita tai Nikoneita. Samaan kategoriaan menevät myös monet luontokuvaukset. Sarjatulinopeus on yksi asia, jota tarvitaan nopeatempoisessa toimintakuvauksessa. Tarkennus ja valotus lukittuna sarjakuvausnopeus on 14 kuvaa sekunnissa. RAW-kuvaus ei ole mahdollista tässä moodissa. 12 kuvaa sekunnissa onnistuu sitten myös raakana ja jatkuvalla automaattitarkennuksella. Tahti on sen verran kiivas, että sillä onnistuu yleensä nappaamaan sen ratkaisevan hetken. Esimerkiksi rallia kuvatessa on mahdotonta ottaa vain yksi kuva, joka sattuisi siihen mutkan ratkaisevaan huippukohtaan, jossa renkaiden asento, tai sorasuihkun kaari olisi parhaimmillaan. Nappia ei siis pidetä koko ajan pohjassa kohteen ollessa näkyvillä, vaan niistä oikeista tilanteista napsitaan harkittuja sarjoja.
Tarkennuksen säädöillä voi oikeasti vaikuttaa lopputulokseen.
Jos et ole käyttänyt peukalotarkennusta, se kannattaa opetella. Siitä on apua ennen kaikkea toimintakuvaukseen, mutta toimii se myös muun tyyppisessä kuvailussa. Laukaisin ei siis tee, kuin kameran laukaisun, tai myös valotuksen lukituksen. Tarkennus pelaa takaseinän AF-ON-napilla, joka sattuu mukavasti peukalon alle. Kun kohde ilmestyy näköpiiriin, aktivoit tarkennuksen peukalolla ja automatiikka lähtee seuraamaan kohdetta. Kun vaikkapa ralliauto on oikeassa paikassa, alat paukuttaa sitten sopivan sarjan. Jos auto ajaa mutkayhdistelmän läpi, pidät peukalolla tarkennuksen päällä ja seuraamassa kohdetta, mutta kuvasarjoja otat vain tarvittaessa. Tällä tavalla säästyy muistikorttitilaa ja ennen kaikkea jälkikäsittely on nopeampaa, kun niitä huippukohtia ei tarvitse kaivella niin monen kuvan joukosta.
Nyt päästään asiaan! Toimintakuvaus on nyt tämän tyyppisten kameroiden varsinainen temmellyskenttä.
Jatkuvalle automaattitarkennukselle on parametreja sen verran paljon, että Canon on tehnyt oppaan järjestelmän käyttöön. Jatkuvaa automaattitarkennusta voi käyttää toki ilman opastakin. Kamerassa on kuusi erilaista esiasetusta erilaisiin tilanteisiin ja kaikkia näitä voi kustomoida omien tarpeiden ja kuvauskohteiden mukaan. Ensimmäinen asetus on kuitenkin sellainen yleismoodi kaikkeen kuvaamiseen, jota voi pitää lähtökohtana. Jos tuntuu, että tarkennusvirheitä tulee toivottua enemmän, voi olla tarpeellista kokeilla toista asetusta tai sitten hienosäätää nykyistä. Valikoista saa myös lyhyen selityksen eri tarkennustavoille, joka auttaa pääsemään sisään tähän systeemiin.
Jos et ole käyttänyt peukalotarkennusta, se kannattaa opetella.
Onhan Canon saanut moitteitakin tarkennuksesta ja sen monimutkaisuudesta, mutta mielestäni järjestelmä on looginen. Tarkennuksen säädöillä voi oikeasti vaikuttaa lopputulokseen. Kuvaustilanteet vaihtelevat, eikä kamera voi tietää aina kuvaajan ajatuksia. Sama on myös valotuksen suhteen. Automatiikka on hyvä olla olemassa, mutta joskus kuvaajan on itse päätettävä, mitä haluaa.
Miten nopea tarkennus sitten on? Äärettömän nopea. Minun on vaikea kuvitella, missä tilanteessa voisin tarvita vielä nopeampaa tarkennusta.
Tarkennukseen voi käyttää yhtä pistettä, muutaman pisteen ryhmää, isompaa vyöhykettä tai kaikkia pisteitä. Näille kaikille tuntuu olevan käyttöä tilanteen mukaan ja valinta on nopea tehdä. Pysty ja vaakakuville voi laittaa myös eri asetukset. Tarkennuspisteet voisivat olla tosin laajemmalla alueella, sillä pisteet painottuvat nyt kennon keskialueelle. Tämä on tosin yleistä kaikilla täyskennoisilla peilikameroille.
Miten nopea tarkennus sitten on? Äärettömän nopea. Minun on vaikea kuvitella, missä tilanteessa voisin tarvita vielä nopeampaa tarkennusta. Tarkennus on yleensä heti oikeassa paikassa, kun kameran saa nostettua silmälle. Nopeus riittää vaativaankin käyttöön. Joskus rallikuvaukissa auto on päässyt yllättämään, mutta se ei ole haitannut. 1D X:n tarkennus on ehtinyt mukaan välittömästi.
Valovoiman heikentyessä tarkennus luonnollisesti hieman hidastuu. Jos käytät telejatkeita, niin tällöin menetät myös osan tarkennuspisteistä. Valovoimalla 8 käytössä on enää keskipiste, mutta tarkennusnopeus riittää vielä 300 km/h tunnissa kameraa kohti ajavaan formula-autoon, ainakin 1000 mm polttovälillä.
Kamera reagoi käyttäjän pyyntöihin hienosti, eli napin painamisen tai rullan pyörityksen jälkeen ei tarvitse odotella mitään. Toimintakuvauksessa olen joutunut käyttämään jpg-formaattia, eli valotuksen pitää osua nappiin. Se asettaa joskus haasteita vaikkapa rallikuvaamisessa, sillä eriväriset autot on valotettava eri tavalla. Vaaleat autot palavat helposti puhki, mutta siniset Subarut taas sallivat paljon enemmän valoa. Kun auto tulee näköpiiriin, niin ennen kameran laukaisua ehtii vielä säätää aukkoa tai aikaa pykälän suuntaan, jos toiseenkin.
Muistikorttien nopeuden vaikutus
Monesti muistikorttien nopeuksia painotetaan, varsinkin videokuvaukseen. Oman tuntuman mukaan nopeammille muistikorteille on tarvetta lähinnä valokuvauksessa. Videokuvaukselle riittää, että muistikortti nielee tasaisen bittivirran itseensä niin, ettei kameran puskurimuisti pääse täyttymään. 1D X:n video-ominaisuuksiakaan en testannut muuten, kuin että käytössäni ollut hitainkin kortti, eli SanDisk Extreme III 30 MB/s 8 GB –kortin nopeus riitti All-Intra-videolle hyvin. No sen verran videokuvauksesta kuitenkin lisää, että takaseinän säätöpyörä on myös kosketustaso. Videokuvauksessa voi siis säätää valotusparametreja äänettömästi. Normaalisti ääniraidalle saattaisi tulla muuten rullien raksuntaa.
Valokuvauskäytössä muistikorttien nopeuksilla on väliä, ainakin jos kuvaat sarjatulta raakana. Sarjatulipurskeen pituuteen nopeudella on yllättävän pieni vaikutus ja suurempi ero tuleekin sitten puskurimuistin tyhjentymiseen. Nopealla kortilla kamera on paljon nopeammin valmiina ottamaan uuden täysmittaisen purskeen vastaan.
Jos kuvaat JPG-kuvia, niin silloin hitaampikin kortti käy. Kamera kirjoittaa käytännössä kuvat välittömästi kortille, joten kuvaamista voi jatkaa muistikortin täyttymiseen tai akun loppumiseen asti. Näin ainakin luulen, mutta en moista kehdannut kokeilla. Kamera kannattaakin sammuttaa ennen sen pakkaamista reppuun, jos olet käyttänyt sarjatulta. Muuten voi käydä niin, että sopivassa asennossa kamera alkaisi repussa rätkiä sarjatulta hamaan loppuun saakka ja sehän olisi vaan turhaa sulkimen kuluttamista. Sulkimen kestoksi ilmoitetaan 400 000 kuvaa, eli ihan heti se ei tule vastaan.
Raaka- ja jpg-kuvien yhtäaikainen kuvaaminen saa puskurimuistin täyttymään erittäin nopeasti, joten se kuvaustapa ei ole soveltuva toimintakuvaajalle. Muuhun käyttöön se voi sitten toimiakin, mikäli jotain kuvia pitää saada keikalta heti lähetetyksi ilman sen kummoisia säätämisiä.
Vaikka kuvaat kameralla raakakuvia, niin tietyt, vain jpg-kuviin vaikuttavat säädöt kannattaa tehdä.
RAW yhdelle kortille |
Sarjatulen pituus / s |
Puskurimuistin kirjoitus / s |
Kuvien määrä kortille |
SanDisk Extreme Pro 160 MB/s UDMA 7 32 GB |
4,8 |
7,3 |
56 |
|
|
|
|
SanDisk Extreme Pro 90 MB/s UDMA 6 16 GB |
4,1 |
12 |
49 |
SanDisk Extreme 60 MB/s UDMA 16 GB |
4,1 |
13,2 |
47 |
SanDisk Extreme IV 45 MB/s UDMA 8 GB |
3,9 |
17,9 |
45 |
SanDisk Extreme III 30 MB/s 8 GB |
3,7 |
23,6 |
43 |
Transcend 400X UDMA 16 GB |
3,7 |
16,2 |
42 |
Kingston ultimate 600X CF/16GB-U3 16 GB |
4,3 |
10,7 |
51 |
JPG yhdelle kortille |
Sarjatulen pituus / s |
Puskurimuistin kirjoitus / s |
Kuvien määrä kortille |
SanDisk Extreme III 30 MB/s 8 GB |
60 * |
0 |
725 |
* Sarjatuli lopetettiin minuutin kohdalla
Varmuuskopiointi |
Sarjatulen pituus / s |
Puskurimuistin kirjoitus / s |
Kuvien määrä kortille |
SanDisk Extreme Pro 160 MB/s UDMA 7 16 GB + 32 GB (RAW) |
4,1 |
10,5 |
47 |
SanDisk Extreme Pro 160 MB/s UDMA 7 16 GB + 32 GB (JPG) |
120 * |
0 |
1448 |
SanDisk Extreme Pro 160 MB/s UDMA 7 16 GB + 32 GB (RAW + JPG) |
1,7 |
6 |
21 |
* Sarjatuli lopetetettiin 2 minuutin kohdalla
Kuvanlaatu
Kun on päästy keikalta koneen ääreen tarkastelemaan kuvia, niin voidaan arvioida sitten kuvanlaatua. Canon on saanut usein moitteita suppeasta dynamiikasta ja siinä asiassa 1D X jää kyllä jälkeen monista kilpailijoista. Alivalotusta pitää välttää, sillä tummasta päästä ei voi kaivaa sävyjä kovinkaan hyvin. Säätövara on parin, kolmen aukon verran perusherkkyydellä ISO 100. Kuvanlaadun kannalta kannattaa tarpeen tullen ylivalottaa hieman, sillä vaalean pään leikkautuminen ei ole niin paha ongelma. Leikkausraja pysyy kuitenkin kohtuullisen siistinä ehkä parin aukon ylivalotuksella. Siisteys tosin riippuu kuvasta. Jos kuvaa kovakontrastisia kohteita hakien siistiä kokosävyalan kuvaa, niin silloin pitää kyllä haarukoida ja tehdä HDR-kuva koneella.
Jos herkkyyttä lähetetään nostamaan, niin dynamiikka ei kärsi samassa suhteessa. Vielä ISO 3200 herkkyydellä sävyjä voi nostella melkein sen 2 aukkoa. Suuremmilla herkkyyksillä säätövarat sitten kutistuvat merkittävästi tumman pään osalta, mutta vaaleassa päässä samainen säätövara säilyy korkeimmalle herkkyydelle saakka. 1D X on siis tarkan valottajan kamera, jolla on käytettävä oikeaa herkkyyttä. Joillakin uudemmilla kameroilla kuvanlaatu on sama 4 aukkoa alivalotetulla ja korjatulla ISO 100 -kuvalla, kuin oikein valotetulla ISO 1600 -kuvalla.
Kohinan suhteen herkkyyttä kärsii kyllä nostaa sitten mukavasti. Pikselitasolla tarkasteltuna ISO 1600 on vielä melkoisen siisti, samoin ISO 3200. ISO 6400 ja jopa 12800 menee kevyellä kohinanpoistolla, mutta 25600 vaatii jo hieman rajumpaa säätöä. Suurin herkkyys, ISO 51200 kannattaa jättää hätävaralle. Kohinan laatu on kuitenkin jossain siedettävä, eli ei pomppaa häiritsevästi esiin. Raakakuvaajalla on tässä suhteessa hyvät oltavat jälkikäsittelyssä. JPG-kuvissa kameran oma kohinanpoisto syö yksityiskohtia reippaalla kädellä.
Canon on saanut usein moitteita suppeasta dynamiikasta ja siinä asiassa 1D X jää kyllä jälkeen monista kilpailijoista.
Muita huomioita
Vaikka kuvaat kameralla raakakuvia, niin tietyt, vain jpg-kuviin vaikuttavat säädöt kannattaa tehdä. Kun tarkastelet raakakuvaa kameran näytöltä, niin se kuvahan ei vastaa täysin raakakuvaa. Tämä on raakakuvan sisään tallennettu jpg-kuva, josta pitäisi sitten arvioida lopullista kuvaa. Jos asetukset on väännetty kovin tiukaksi, niin osa kameran valotusvaroista jää käyttämättä. Eli kuvatyyliksi kannattaa valita neutraali ja sieltä vielä sitten kontrasti minimiin. Nyt kun tarkastelet kameran näytöltä histogrammia, niin se on lähempänä oikeaa. Raakakuvan sisällä oleva jpg-esikatselukuva on riittävän iso ja laadukas, jotta sen perusteella voi päätellä tarkennuksen onnistumista.
1-sarja on sääsuojaukseltaan parasta, mitä Canonilla on tarjota. Kokemuksien mukaan 5D Mark III ei kestä yhtä vaativia olosuhteita.
Canon EOS Utility on näppärä sovellus, jolla voit hallita kameraa tietokoneella. Omat kokemukset perustuvat kameran käyttöön USB-kaapelilla, mutta ilmeisesti sama sovellus hallitsee kameraa myös ethernet-kaapelin yli. Ethernet-ohjausta piti myös kokeilla, mutta se jäi sitten loppukiireen vuoksi tekemättä. Sovelluksella voi hallita kameran säätöjä monipuolisesti ja kameran laukaisu onnistuu hiiren painalluksella. 1-sarjassa myös valotusmoodin valinta onnistuu muiden valotusparametrien ohella. Kuvan saa tulemaan heti koneelle haluttuun hakemistoon ja kuvan saa myös jäämään muistikortille. Liveview-tilan avulla kuvan näkee näytöltä reaaliajassa. Jostain syystä aiemmin ainoastaan 1-sarjan Canoneilla kamera laukaisi myös salaman liveview-tilassa. Nyt tempun osaa myös ainakin 5DS R sekä 5D Mark IV. Muilla kameroilla piti ennen ottaa elävä etsinkuva pois, jos halusi myös salaman laukeavan. Ohjelmalla onnistuu myös salamoiden säätö ja se osaa Canonin langattoman järjestelmän ohjauksen. EOS Utility on joka tapauksessa tutustumisen arvoinen.
Jos kulkee pitkin maita ja mantuja, GPS on mukava lisä kamerassa. Näin ollen ei tarvitse jälkeenpäin miettiä, että olikohan tuo kuva otettu nyt Ouninpohjassa, vai Urriassa. Valitettavasti Canon on jättänyt sekä GPS:n, että wifin pois lippulaivamallistaan. Molemmat saa tosin lisävarusteena ja olenkin käyttänyt GP-E2-palikkaan geotäggäykseen. Palikka on muutaman sadan hinnallaan kohtuullisen tyyris, mutta hyvä lisä Canon-kuvaajalle. Salamakengässä kiinni ollessaan koordinaatit kirjoitetaan suoraan kuvaan. Sijainnin lisäksi tallentuu myös kompassisuunta. Samaan aikaan voi tallentaa myös lokia GP-E2:n muistiin, joten sijaititiedot saa myös kakkoskameraan. Loki toimii myös, vaikka palikka olisi taskussa tai repussa. Canon MAP Utility, jolla GPS-loki kirjoitetaan kuviin alkaa hidastua merkittävästi kuvamäärän ollessa suuri. Virheilmoituksia pitää kuittailla tasaiseen tahtiin, mutta lopputulos on kuitenkin toimiva. Canon MAP Utility kirjoittaa koordinaatit yhtä hyvin jpg-, kuin raakakuviinkin, kuhan ne on kuvattu Canon-merkkisellä kameralla. Kilpailevan merkin kuviin koordinaatteja ei saa, vaikka ne olisivat jpg-formaatissa.
Valitettavasti Canon on jättänyt sekä GPS:n, että wifin pois lippulaivamallistaan.
Joskus netissä kysellään ja arvuutellaan kameralla otettujen valotusten määrää. Tarkkaa lukemaa ei saa välttämättä muuten, kuin käyttämällä kameraa JAS Tekniikalla huollossa. Minäkin joskus olen yrittänyt saada omien Canonien laukaisumäärään selville, mutta mikään kikka ei ole toiminut. 1D X on ensimmäinen Canon, jossa tämä lukema on ilmoitettu valikoissa. Laukaisumäärä ilmoitetaan muodossa <= 43000, eli esim. vähemmän, kuin 43000 kuvaa. Samassa valikossa on myös vikamuisti. Tässä rungossa sinne oli ilmestynyt teksti: "03/08/'12 09:41 Caution 02. A sudden drop in battery performance was detected. If this happens again after battery replacement, contact a service center."
1-sarja on sääsuojaukseltaan parasta, mitä Canonilla on tarjota. Kokemuksien mukaan 5D Mark III ei kestä yhtä vaativia olosuhteita. Kuvaajatuttava on tehnyt useita reissuja kosteaan viidakkoon. 5D mark III on joutunut näillä reissuilla saatujen kosteusvaurioiden vuoksi huoltoon useamman kerran. Samoissa olosuhteissa 1D X on selvinnyt hengissä. Nämä ovat tosin aika ääriolosuhteita, sillä ilmankosteuden vuoksi objektiivienvaihdotkin on tehtävä tiettyyn aikaan päivästä. Olen itsekin joutunut kaatosateeseen kesken kuvaamisen 1D X:n kanssa. Tietoisena siitä, että mahdolliset kosteusvauriot menisivät omaan piikkiin, jatkoin kuvaamista. Tuosta on jo useampi vuosi aikaa ja sama runko on edelleen täydessä iskussa.
Yhteenveto
Canon EOS-1D X on järkäle kameraksi, mutta hyvällä tavalla. Jos kuvaat ääriolosuhteissa, tarvitset erittäin nopean automaattitarkennuksen ja kunnon sarjatulen, on tämä sinun valintasi. Toimintakuvaus tällä on nautinto! Luotettavuus kuuluu myös tämän rungon adjektiiveihin. 1D X reagoi äärettömän nopeasti kuvaajan toiveisiin. Toki rungon paino, koko ja hinta rajoittavat mahdollista käyttäjäkuntaa. Rauhallisempaan menoon toiset Canonit tarjoavat parempaa vastinetta hiotumman käyttöliittymän, suuremman resoluution, paremman dynamiikan ja hiljaisemman laukaisuäänen muodossa.
Hyvää
- Paino ja koko, kun käytetään suurempia objektiiveja
- Nopeus
- Automaattitarkennus
- Luotettavuus
- Käsiteltävyys
- Valikot
- Akunkesto
Huonoa
- Paino ja koko joka paikan höyläksi
- Hinta
- Äänekäs
- Suppeahko dynamiikka
- Joitakin osin aavistuksen vanhahtava
- Ei wifiä, eikä GPS:ää sisäänrakennettuna
Galleria
Error
Kommenttia
- Ei kommentteja
Jätä kommenttisi