Nikon D4S parin päivän pikakokeilussa
- by Ilkka Rytkönen
Ammattilaisen työkalu
Nikon julkaisi tästä lippulaivamallistaan uuden version keväällä 2016, nimeltään D5. Sen myötä liikkeellä saattaa olla hieman enemmän käytettyjä D4S-runkoja, joten sellaisen haaveilijalla voi olla nyt paikka hankkia se sopuhintaan.
Kokeilu perustuu yhteen viikonloppuun Neste Oil Rallissa sekä sen jälkeiseen kokeiluun viime kesänä.
Kevlarista ja hiilikuidusta valmistettu suljinkoneisto on tehty kovaan käyttöön ja sen kestoikä pitäisi olla 400 000 laakia.
D4S julkaistiin 2014 alkupuolella, joten ammattilaitteeksi tämä ei ole vielä ikä, eikä mikään. Kamerassa on 16 megapikselin täyskokoinen CMOS-kenno ja itse runko on suurikokoinen ammattimalli. Perinteinen akkukahvalla varustettu peilijärkkäri on kokoluokaltaan lähes vastaava. Kun akkukahva on kiinteänä osana runkoa, pysyy runko jämäkkänä kaikissa tilanteissa. Runkomateriaalina on magnesiumvalu, kuten näissä vehkeissä on tapana. Rungon paino on 1350 grammaa, eli voidaan puhua raskaan sarjan työkalusta. Sääsuojaus kuuluu ilman muuta ominaisuuksiin, eli huonon kelin sattuessa kuvausta ei tarvitse lopettaa. Toki mahdolliset kosteusvauriot tuppaavat aina menemään omasta pussista.
Akku on pienen kompaktikameran kokoinen ja virtaa luvataan riittävän yli 3000 laakiin. Se on yli 400 kuvaa enemmän, kuin D4:llä. Mukana tulevalla erillisakkulaturilla voi ladata kaksi akkua kerralla. Kevlarista ja hiilikuidusta valmistettu suljinkoneisto on tehty kovaan käyttöön ja sen kestoikä pitäisi olla 400 000 laakia. Tämä tuleekin tarpeeseen, sillä nopeimmillaan sarjatuli paukuttaa 11 kuvaa sekunnissa.
Mikäli kuvataan XQD-kortille, voi täydellä sarjatulinopeudella kuvata yhtä mittaa 200 RAW-kuvaa.
Muistikorttipaikkoja on kaksi. Toinen on perinteinen CompactFlash-paikka ja toinen on D4:n myötä käyttöön otettu erittäin nopea XQD. Mikäli kuvataan XQD-kortille, voi täydellä sarjatulinopeudella kuvata yhtä mittaa 200 RAW-kuvaa. Tämä on jo sellainen lukema, että puskuria riittää vaativallekin kuvaajalle.
Runko istuu suureen käteen hienosti, eikä ote pääse lipeämään hyvän pinnoitteen ansiosta.
Tarkennuspisteitä on kaikkiaan 51 kappaletta ja valittavina on myös tarkennusalueryhmä. Erikoisuutena näissä mörssäreissä on ethernet-portti, jollainen tuli myös Canoniin samoihin aikoihin. Lontoon olympialaisissa kaikki langattomat kameroiden etäohjaussysteemit menivät kiellettyjen listalle, joten ethernetin kautta kuvaajat saivat sitten ohjattua etäkameroitaan.
Kuvatessa
Tuntuma
Kamera on kädessä erittäin jämerän ja kestävän oloinen. Kaikki napit ja säätimet toimivat jämäkästi ja tarkasti. Mitään niin ulkonevia osia ei ole, jotka tippuisivat tai katkeilisivat kovassakaan menossa. Muistikorttiluukun avausnappi on luukun alla, joten sekään ei pääse avautumaan vahingossa.
Muutaman kerran kävikin niin, että kameran roikkuessa hihnassa kamera laukoi kuvasarjoja kävelyn tahdissa.
Koska kamera itsessään on iso ja suhteellisen painava, on se erittäin miellyttävä ja tasapainoinen käsiteltävä pidempien ja raskaampien teleobjektiivien kanssa. Mutta myös pienemmät kakkulat istuvat tähän mukavasti. Runko istuu suureen käteen hienosti, eikä ote pääse lipeämään hyvän pinnoitteen ansiosta.
Kuvausmoodeja on perinteiset P, A, S ja M, eli mitään täysautomaattiohjelmia ei ole tarjolla kissa- ja maisema-asetuksista puhumattakaan. Ammattilaiset ja kokeneet kuvaajat eivät niitä kaipaakaan. Kaikki säätimet ovat hyvin esillä, joten asetusten muuttaminen käy nopeasti. Painikkeet ovat myös mukavan kookkaat ja riittävän kaukana toisistaan, että tätä vekotinta voi käyttää kohtuullisesti myös käsineet kädessä. Pienen poikkeuksen tähän tekevät pienemmän LCD-näytön alla olevat ISO-, QUAL. Ja WB-näppäimet, jotka ovat muita painikkeita pienempiä ja pienessä syvennyksessä. Tärkeimmät näppäimet on myös taustavalaistu, mikä ilahduttaa yökuvaajia. Vaikka nappien paikat oppii muistamaan, niin valaistus on kieltämättä mukava lisä.
Näyttö tuntuu kuitenkin kestävältä, eikä Jyväskylän MM-rallin hiekkapölyt saaneet näyttöön naarmuja aikaiseksi.
Pystykuvausta varten tärkeimmän painikkeet ja rullat on kahdennettu. Pystykäyttöä varten olevat nappulat voi halutessaan lukita, jottei niitä painele vahingossa. Muutaman kerran kävikin niin, että kameran roikkuessa hihnassa kamera laukoi kuvasarjoja kävelyn tahdissa. Pystykäyttöä häiritsee hieman, ettei AF-ON-nappi ja tarkennuspisteiden siirtelyyn tarkoitettu joystick ole samalla kohdalla peukalon alla, kuin vaaka-asennossa.
Joysctikien välissä on lisänä vielä kolmas painike, jolla voi liikuttaa tarkennuspistettä. Tämä on hieman hämäävää, koska kaksikin ajaisi saman asian. Ja kahdella painikkeella joysctikit ja AF-ON-painikkeet olisi voinut sijoittaa takaseinään symmetrisesti, jotta lihasmuisti löytäisi napit helpommin vaakakuvauksesta pystykuvaukseen siirryttäessä. Kuvien perusteella tämä asia ei ole D5:ssa muuttunut.
Kentällä
Monissa Nikonin malleissa on mukana toimitettu näyttöä suojaava pleksi. D4S:n mukana tätä ei tule, vaikka kamerassa näyttää olevan tälle valmiit kiinnityspisteet. Samoin taisi olla D4:ssä. Näyttö tuntuu kuitenkin kestävältä, eikä Jyväskylän MM-rallin hiekkapölyt saaneet näyttöön naarmuja aikaiseksi. Samalla reissulla oli verrokkina myös D810, jonka mukana tulee näytönsuoja mukana. Muovisuoja on kuitenkin niin pehmeää materiaalia, että sehän meni naarmuille jo ensimmäisistä hiekkapölyhippusista.
Etsin on suurikokoinen, joka näyttää 100 % rajauksen. Suurennos on 0,7-kertainen, eli jää hieman pahimman kilpailijan Canonin EOS-1D X:n 0,76-kertaisesta suurennoksesta. Käytännössä eroa on vaikea havaita. D4S:n etsin näkyy silmälasien kanssa aavistuksen paremmin, kuin Canonin vastaava. Mutta Canonin etsin vaikuttaa hieman kirkkaammalta, mutta tämäkään ero ei ole iso.
Suljinääni on voimakas ja sitä ei voi olla vierestä kuulematta, hiljaisemmassa ympäristössä ääni saattaa olla jo kiusallinen.
Sähköiseen etsimeen tottuneena tuntui oudolta, kun polarisaatiosuodatin pimensi etsinnäkymää. Mutta näinhän se menee. Peilittömän kameran etsin osaa simuloida tulevaa kuvaa, kun taas peilikamera näyttää vaan tulevan kuvan rajauksen. Vaikka optinen etsin tummuukin tiettyjä suotimia tai huonompivalovoimaista optiikkaa käytettäessä, se toimii valon nopeudella. Tämä onkin etu toimintaa sarjatulella kuvatessa, eli kohde on helppo pitää etsimessä.
Peilimekanismia on uudistettu, jotta sarjatulella kuvattaessa kohde olisi pidemmän aikaa näkyvillä otosten välillä. Vertailukohtaa ei tässä nyt ole vanhempaan D4:ään, mutta eroa ei silmämääräisesti ole Canon EOS-1D X:ään.
Suljinääni on voimakas ja sitä ei voi olla vierestä kuulematta. Urheilua tai vastaavaa kuvatessa asiaan ei kiinnitä huomiota, mutta jossain hiljaisemmassa ympäristössä ääni saattaa olla jo kiusallinen. Tarjolla on myös hiljainen moodi, joka hillitsee suljinääntä jonkun verran. Jos ääntä vertaa taas Canonin ykkösnyrkkiin, ei niissä ole merkittäviä eroja, vaikka jossain toista on väitettykin.
Automaattinen herkkyydensäätö on niin ikään ykkösluokkaa.
Jalustakuvausta ajatellen kääntyvä näyttö olisi mukava lisä, mutta sitä tällaisiin kameroihin tuskin heti saadaan. Kun ammattilaisessa roikkuu olalla optiikkaa kilotolkulla, niin kuvauksen tohinassa kaikki ulkonevat osat ovat vaarassa jäädä matkan varrelle. Oletuksena liveview-tila ei osaa simuloida valotusta, mutta asetuksista voi laittaa päälle äänettömän tilan. Tällöin valotuksen simulointi on käytössä. En vaan pikaisesti kokeiltuna saanut tässä tilassa mitään käsisäätöjä päälle ja herkkyyskin meni automaatille. Joku Nikonia enemmän käyttänyt varmaan tietää, saako elävään etsinkuvaan samaan aikaan valotuksen simuloinnin ja täydet käsisäädöt käyttöön.
Etsimessä on kiinteä hajavalosuoja, jonka saa päälle okulaarin vieressä oleva vipua kääntämällä. Tällä estetään jalustakuvauksessa kuvaa heikentävän valon pääsy peilikammioon. Tätä käytetään siis jalustakuvauksessa, kun silmä ei ole etsimessä valon sisään pääsyä estämässä.
Jalustalta kuvatessa mukana pitää olla etälaukaisin, jotta vältytään laukaisimen painamisen aiheuttamalta kameran tärähdykseltä. Kameran vitkalaukaisinta voi myös käyttää, mutta Nikoneissa ei sitä voi käyttää samaan aikaan peilin lukituksen kanssa. Näistä vaan jompikumpi voi olla yhtä aikaa päällä. Haarukointimahdollisuudet ovat ensiluokkaiset ja hienosti yhden nappulan takana. Nappia pohjassa pitämällä ja rullia pyörittelemällä sopiva yhdistelmä löytyy joka tilanteeseen.
Automaattinen herkkyydensäätö on niin ikään ykkösluokkaa ja asetukset ovat erittäin helposti muokattavissa kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Suljinajan säädön voi jättää automaatin huoleksi, painotusta siirtää lyhyeen tai pitkään suljinaikaan. Automatiikka ottaa käytetyn polttovälin huomioon. Minimisuljinajan voi myös itse asettaa haluamakseen.
Valotuksenmittauksista puuttuu uusimpiin Nikoneihin lisätty highlight-moodi, joka suojelee huippuvaloja. Tämä olisi joskus kätevää, kun haluaa saada haastavissa olosuhteissa helposti täyden sävyalueen kuvia. Tätä voi toki kompensoida laittamalla valotuksenkorjausta riittävästi miinuksen puolelle. Oli highlight-mittausta ei tai, niin sillä tavalla kuvasta ei saa valmista suoraan kamerasta, vaan se vaatii kuvankäsittelyä. Tämä toimintatapa vaatii kennolta hyvää dynamiikka, jotta tumma pää säilyy siistinä ilman pahaa kohinaa. Tässä suhteessa D4S ei ehkä kuitenkaan ole vahvimmillaan, mutta on kuitenkin käyttökelpoinen.
Raakakuvaajaa ilahduttaa, että NEF-tiedoston sisään tallentuu esikatselua varten isokokoinen JPG-kuva. Tämän ansiosta kuvan terävyyttä voi tarkastella luotettavasti kameran näytöltä. Useissa kameroissahan raakakuvan sisään tallentuu pieni ja reilusti pakattu jpg-kuva, josta ei paljon iloa ole.
Automaattirakennus
Tarkennuksen suhteen ei ole moitittavaa, vaan kaikki pelaa salamannopeasti ja tarkasti. Kerta- ja jatkuvan tarkennuksen välillä siirtyminen käy näppärästi ja silmää etsimeltä nostamatta. Kertatarkennuksella kätevintä on käyttää yhtä pistettä, mutta liikkuviin kohteisiin on tarjolla erikokoisia dynaamisia pisteitä ja hieno 3D-tarkennus. Se tuntuu pitävän liikkuvan kohteen mukavasti hyppysissään. Jopa suhteellisen laajakulmaisella objektiivilla kuvattu kameraa kohti hyppelehtivä koira tarkentui hyvin. Kohteen pitäminen etsimessä vaan tuotti aluksi vaikeuksia, mutta sehän olikin kuvaajan viivettä se.
Takaseinässä on suuri AF-ON-painike, eli tässä on ajateltu peukalotarkentajia. Laukaisimelle voi jättää vain kameran laukaisun, tai vaihtoehtoisesti myös valotuksenlukituksen. Liikkuvien kohteiden kuvaamiseen on monesti parempi, ettei laukaisinnappi ala tarkentelemaan. Peukalolla voi pitää tarkennuksen seurannassa kaiken aikaa ja laukaisimella voi sitten ampua harkittua sarjatulta ratkaisevilla hetkillä.
Peukalotarkennus on myös muussa kuvauksessa mukava ominaisuus. Esim. jalustalla maisemia kuvatessa kameraa ei tarvitse milloinkaan kytkeä erikseen käsitarkennukselle, vaan tarkennus tapahtuu tarvittaessa AF-ON-painikkeella.
Nopeille korteille tarvetta
Testasin, miten paljon kamera jaksaa nakuttaa nopeimmalla sarjatulella häviöttömästi pakattuja 14-bittisiä raakakuvia eri muistikorteille. Lexarin XQD-kortilla en kuitenkaan päässyt luvattuun 200 kuvaan, vaan parhaat vedot tallensivat n. 140 kuvaa ennen puskurimuistin täyttymistä. Jotkut yritykset jäivät vain 80 kuvaan. Sama Lexarin kortti nakutti kuitenkin D500-rungossa täydet 200 kuvaa ja nappia ylhäällä käyttämällä perään meni vielä toiset 200 raakakuvaa ilman minkäänlaista ongelmaa.
Muistikortin nopeudella on siis väliä ja Nikon D4S hyötyy oikeasti nopeista korteista
RAW |
Lexar XQD 32GB |
Sandisk Extreme Pro 32GB 160 MB/s |
SanDisk Extreme Pro 16GB 90 MB/s |
SanDisk Extreme 16GB 60 MB/s |
SanDisk Extreme IV 8GB 45 MB/s |
SanDisk Extreme III 8GB 30 MB/s |
Täyttymisaika |
13,5 |
8 |
7 |
6 |
5 |
5 |
Kirjoitusaika |
4,5 |
9 |
10 |
15 |
27 |
31,5 |
Kuvien määrä |
135 |
77 |
65 |
61 |
52 |
51 |
Vertailun vuoksi tein saman testin vielä parhaimmilla JPG-tiedostoilla. Kuten odotettua, sarjojen pituudet kasvoivat selvästi. Puskurimuistin kirjoitusnopeudet pysyivät samoina hitaimmilla korteilla. Nopeimmilla korteilla puolestaan puskurimuistin tyhjeneminen nopeutui selvästi. Tämä johtuu siitä, että puskurimuistia kirjoitetaan jo kuvauksen aikana enemmän, joten maksimikuvamäärän täytyttyä suurin osa kuvista on jo kortilla. Maksimissaan kameralla voi siis ottaa 200 kuvaa putkeen,
JPG |
Lexar XQD 32GB |
Sandisk Extreme Pro 32GB 160 MB/s |
SanDisk Extreme Pro 16GB 90 MB/s |
SanDisk Extreme 16GB 60 MB/s |
SanDisk Extreme IV 8GB 45 MB/s |
SanDisk Extreme III 8GB 30 MB/s |
Täyttymisaika |
20 |
20 |
20 |
18 |
12,5 |
12 |
Kirjoitusaika |
< 0,5 |
5 |
9 |
15 |
27 |
31 |
Kuvien määrä |
200 |
200 |
200 |
182 |
126 |
119 |
Muistikortin nopeudella on siis väliä ja Nikon D4S hyötyy oikeasti nopeista korteista. Eniten tästä laitteesta saa irti kuitenkin XQD-korteilla. Nopeimmatkaan CompactFlash-kortit eivät pääse lähellekään samaa suorituskykyä, jota XQD:llä saa. Tämä tosin näkyy myös korttien hinnassa, mutta rahalla saa ja hevosella pääsee.
Kustomoitavuus
Kamerassa on kustomointimahdollisuuksia mukavasti. Etuseinässä olevat kaksi nappia ovat kytkettävissä mieluisiin toimintoihin, samoin videopainike. Valikoissa riittää säätövaraa erilaisissa asioissa vaativaan makuun. Joku saattaisi sanoa, että säädettävää on liikaa. Mutta kaikkea ei ole pakko säätää.
Jotkut kuulemma tykkäävät laittaa herkkyyden säädön videonappulalle. Kokeilin järjestelyä ja mielestäni oletuspaikka on parempi.
Kuvanlaatu
Kuvanlaatu on erittäin korkeatasoista, kuten odottaa sopii. Herkkyyksiä voi huoletta nostaa ylös laadun pysyessä hyvänä ja kohinan matalana. ISO 6400 on vielä erittäin siistiä ja 12800 erittäin käyttökelpoinen. Tarpeen tullen voisi käyttää vielä herkkyyttä 25600.
Dynamiikka ei ole aivan parasta Nikonia, mutta siitä huolimatta sävyjä saa kyllä talteen mukavasti. ISO 100 -perusherkkyydellä valotusta kärsii nostaa karkeasti kolmen, neljän aukon verran. Herkkyyden noustessa säätövarat luonnollisesti pienenevät.
1/160 s, f/4, ISO 125, 70 mm: Exposure +2,40, highlights -76, shadows +90.
Hidas USB
Kameran USB-liitäntä on perinteinen mini-USB, eli nopeus on vaatimatonta USB 2.0 -tasoa. Kortinlukija onkin edellytys tiedostojen sujuvaan kopiointiin koneelle. 32 gigatavun siirto kaapelilla vie nimittäin sellaiset puolisen tuntia, joten hätäiseen tarpeeseen se ei sovellu. XQD-korttien käyttäjälle tämä tietää ylimääräisen kortinlukijan ostoa, koska mikään yleismallinen lukija ei vielä kyseistä korttityyppiä tue.
Kenelle
Tinkimätöntä laatua haluavalle toimintakuvaajalle
Runko on monilta osin erittäinkin pätevä, mutta ei varmasti paras kaikille kuvaajille. D4S on sinulle sopiva, jos tarvitset:
- hyvää sääsuojausta
- erittäin lujaa mekaanista rakennetta
- 11 ruutua sekunnissa olevan sarjatulen suurella puskurimuistilla
- huippuluokan tarkennuksen liikkuviin kohteisiin
- olet valmis kantamaan painavaa kalustoa mukana
Jos taas et tarvitse edellä mainittuja asioita, niin joku halvempi runko antaa taas muissa asioita enemmän. Esimerkiksi D810 painaa vähemmän, tarjoaa suuremman resoluution ja paremman dynamiikan ja on myös hiljaisempi. Mutta käyttötarkoitus ratkaisee, mikä on itse kullekin se sopivin työväline.
Tyytyisinkö D4:ään vai ostaisinko D5:n?
Myös D4 saattaa olla varteenotettava vaihtoehto, jos sellaisen löytää käytettynä. Silloin joutuu tinkimään hieman kennosta ja sen myötä pienemmistä herkkyyksistä, sarjakuvausnopeudesta, akunkestosta, tarkennuksen ryhmätoiminnosta, mahdollisuudesta kuvata pienempiä 8 megapikselin RAW-kuvia, videon pienemmästä kuvataajuudesta, paljon pienemmästä intervallikuvien määrästä ja hitaammasta ethernet-liitännästä.
Entä jos D5 houkuttelisi? Mitäs kaikkea se tarjoaisi D4S:ään verrattuna? Kenno ja prosessori olisivat uusia, joten myös pikselimäärä kasvaisi ja samalla saisi lisää herkkyyksiä huiman korkeisiin lukemiin. Tarkennuspisteitä tulisi satakunta lisää ja tarkennus pelaisi entistä vähemmässä valossa ja olisi varmaan vielä D4S:ää aavistuksen äkäisempi. Sarjatulinopeus kasvaisi nimellisesti 12 ruutuun sekunnissa. Videokuvaajaa saattaa kiinnostaa myös 4K-video.
Galleria
Error
Kommenttia
- Ei kommentteja
Jätä kommenttisi